Full Frontal Nudity

Hesarissa inistiin taannoin, ettei Simpsonit uskalla olla kyllin kriittinen. Erityisesti George W. Bushia pitäisi tölviä, mutta heppua ei edes näy uudessa The Simpsons Movie -elokuvassa. Yhdysvaltain presidenttinä huvittaa Bushin sijaan Arnold Schwarzenegger.

Tosiasiassa uusi elokuva onnistuu "neokonservatiivisen" hallinnon kritiikissään paljon paremmin kuin lukuisat muut. Bushia henkilönä on nälvitty jo vuosia ilman sen kummempia tuloksia: jos degeneroituneet eurooppalaiset ja nynnyt itärannikkolaiset väittävät Yhdysvaltain presidenttiä tyhmäksi cowboyksi, hänet mitä luultavimmin tullaan valitsemaan toiselle kaudelle.

The Simpsons Movie tematisoi nykyhallinnon epäonnistuneen ympäristöpolitiikan ja tuo esille hallinnon moraalittomat kytkökset big businessiin - melkoinen saavutus piirroselokuvalta. Elokuvassa springfieldiläiset saastuttavat huoletta ja EPA:n, Environment Protection Agencyn, johtaja on liikemaailmassa rikastunut "stupid white man", joka hyödyntää julkista virkaansa omaisuutensa kerryttämisessä. Leffassa esiintyy myös täysin peittelemättä nykyhallinnon luoma laiton mutta yhä toimiva salakuunteluohjelma, jolla valtio vakoilee omia kansalaisiaan.

Ja itse asiassa myös nykyiselle presidentillekin nauretaan pariin kertaan, joskin etäännytetysti. Arnold tokaisee: "I was chosen to lead, not to read." Lause sopisi suoraan "the deciderin" suuhun. Aivan alussa (elokuvan sisällä olevassa elokuvassa) myös presidentiksi noussut Itchy käyttää ydinaseita ajakseen omaa etuaan ja peitelläkseen virheitään. Kuulostaako tutulta?

No, se poliittisuudesta. Leffa tosiaan alkaa elokuvalla elokuvassa. Itchy ja Scratchy -hahmot ovat saaneet vihdoin oman leffansa, jota Simpsonit menevät katsomaan. Homer ihmettelee, kuka idiootti maksaa nähdäkseen elokuvissa jotain sellaista, mitä voi katsoa televisiosta ilmaiseksi. Ihan hupaisaa metafiktiota, joka toki lämmittää kulttuurintutkijan sydäntäni.

Kovin pitkään olen onnistunut kiertelemään, mutta kaipa minun on vain tunnustettava, ettei leffa ollut aivan mahtava. Se oli kyllä ihan hyvä, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen odotukset olivat huimat: pariin tuntiin olisi pitänyt mahduttaa kaikki parhaimmat vanhat vitsit ja nipullinen uusia. Joku on tainnut kirjoittaa, että jos tämä leffa olisi ollut yksi sarjan jaksoista, se olisi hänen mielestään kymmenen parhaan joukossa. Ehkäpä. Olen nähnyt parempia jaksoja, mutta myös rutkasti huonompia.

Minusta Simpsonien huumori on parhaimmillaan sivuhahmoissa. Suosikkejani ovat Mr. Burns, Ralph Wiggum, Seymour Skinner, Martin ja Nelson. Elokuva keskittyi jälleen Simpsonien ydinperheeseen ja sen toimivuuteen, mutta perheen ongelmat on tematisoitu sarjassa jo niin moneen kertaan, etten jaksa enää innostua aiheesta. Homer oppi jälleen, ettei itsekkyys ole hyvästä. Bart torjui isänsä, mutta lopulta välit korjaantuivat. Marge epäili avioliittoaan. Lisa pettyi isänsä ja muiden välinpitämättömyyteen. Kuulostaako tutulta? Herkullisimmat onelinerit oli jälleen kirjoitettu sivuhahmoille, mutta näitä lohkaisuja ei ollut tarpeeksi.

Tuttuun tapaan mukana oli myös välineen ja sen konventioiden parodiaa, aika osuvaakin. Ihan uutta hupia vanhalle fanille tarjosi tietysti television ja elokuvan ero mediumeina, mitä hyödynnettiin parissa hyvässä vitsissä.

Ei siitä sen enempää. Käykää katsomassa. Ja onhan leffassa tosiaan sitä alastomuuttakin (joka ei totuuden nimissä ole muotopuhdasta full frontal nudityä).

PS. Youtube vilisee "best scene ever" -tyyppisiä klippejä myös Simpsoneista. Oma suosikkini on erinomaiseen Amadeukseen pohjautuva Nelson Beethovenina: http://www.youtube.com/watch?v=gNQaZbhkIgA&mode=related&search=