"My my, how modern the old folk have become"

TV2 esitti eilen karnevalistisen ja parodisen spagettiwesternin Nimeni on Nobody (Il mio nome è Nessuno, 1973). Taustapiruna on häärinyt Sergio Leone, jonka tuotantoon parodian kärki kohdistuu. Jopa suuri Ennio Morricone tuntui paikoin pilailevan omalla musiikillaan. Elokuvaa on tulkittu jälleen yhdeksi ”viimeiseksi lännenelokuvaksi”, mutta minusta varsinkin Henry Fondan esittämän Jack Beauregardin loppumonologi oli pikemminkin soihdun luovuttaminen eteenpäin kuin mikään hautajaispuhe. Toki elokuvassa oli peijaistenkin tuntua: wild bunch lyötiin jälleen, ja itse Sam Peckinpahkin makasi kuuden jalan syvyydessä. Villin lännen ja Yhdysvaltain historiallinen muutos rinnastuu metafiktiivisesti lännenelokuvan tekemisen tasoon.

Vaikka westernin kuolemaa on ennustettu tiuhaan, ovat huhut aina osoittautuneet liioitelluiksi. Uudistumiskykynsä genre on viimeksi näyttänyt HBO:n erinomaisessa Deadwoodissa.