Palautetta toimittajalle

Olen nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikani kirjoittanut palautetta toimittajalle. Luulen, ettei tämä jää viimeiseksi, sillä olen aina nauttinut valittamisesta aivan erityisen paljon. Täytyykin tähän alkuun pyytää anteeksi ystävältäni J:ltä, joka työskentelee toimittajana ja sai siksi kuunnella eilen vaahtoamistani aiheesta, vaikka olikin varmaan varautunut rentouttavaaan terassi-iltaan.

Minulla siis kieltämättä vähän kiehahti yli, kun luin 4.7.2007 Vantaan Sanomissa ilmestynyttä toimittajan kirjoittamaa kolumnia (tai kolumnintapaista tekstiä). Olkoon toimittaja tässä yhteydessä "AK". Jutun otsikkona oli "Juhannus luotiliiveissä", ja se käsittelee väkivaltarikoksia ja AK:n omaa suhtautumista (pelkoa) niihin.

Ensimmäinen osa antamaani palautetta koski sitä, miten tällaisessa kolumnitekstissä voi käyttää oikeasti tapahtuneita rikoksia. AK rinnastaa juhannuksena Mäntsälässä konsertissa tapahtuneen surman motiivittomiin rikoksiin, vaikka kyseisen teon takanahan oli tiettävästi vanhat riidat ja kosto. Toimittajalta voitanee odottaa pitäytymistä tosiseikoissa, vaikka tekstilaji onkin uutista vapaampi.

Toiseksi ihmettelin AK:n yksittäistä kommenttia Porvoon taannoiseen puukotukseen. AK kirjoittaa: "Eipä olisi paljon harmittanut, vaikka poliisi olisi taltuttanut Porvoon puukkojunkkarin kumiluoteja järeämmillä ammuksilla ja strategisempaan paikkaan." Kysyin toimittajalta, vihjaako hän, että puukottaja oltaisiin voitu tappaa, vaikka hänet saatiinkin taltutettua muuten. Poliisin väliintulon jälkeenhän mies ei enää pystynyt vahingoittamaan ketään. Jäin myös miettimään, onko AK:n mielestä tällainen perusteettoman väkivallan käyttäminen oikeutettua niin sanottujen sekakäyttäjien ohella myös esimerkiksi mielenterveyspotilaisiin.

Viimeiseksi kritisoin kolumnia lähinnä pelkoa lietsovaksi, sillä siinä muun muassa otettiin esille jo joitakin vuosia vanha kirvessurma metrossa. AK kertoi istuvansa metrossa yhä "tarkasti siten, että takanani on seinä ja edessäni suora näköyhteys ovelle päin" ja perustelee tätä sillä, että "eipähän satu ikäviä yllätyksiä". Jokainen saa toki istua metrossa, miten haluaa, mutta onko tämä todella tarpeellista kirjoittaa lehteen? AK kirjoittaa Jarkko Sipilän esittämästä tiedosta, jonka mukaan "tuntemattomiin vastaantulijoihin kohdistuneet henkirikokset ovat yhä yleisempiä". Yleisempiä kuin milloin? Komparatiivi kaipaa vertailukohtaansa. Näin saattaa hyvinkin olla, mutta väkivaltarikokset kaiken kaikkiaan ovat kai vähentyneet Suomessa. Uutisointi (ja kolumnointi) taas on lisääntynyt.

AK:n teksti oli päällisin puolin ihan asiallisen kepeä, eikä sitä tokikaan voi syyttää mistään kiihkoilusta. En ole koskaan ollut näiden toimittajien kirjoittamien kolumnien suuri ystävä, sillä ne vaikuttavat lähinnä olevan toimitukselle helppoa sisältöä lehden sivuille, ja vakiopalsta täytetään, vaikkei sanottavaa olisi. Ainakin AK:n kolumni herätti enemmän ajatuksia kuin monet sepustukset siivouksesta, lastenhoidosta ja ärsyttävistä mainoksista.